Aloimme mieheni kanssa seurustelemaan vuonna 1999. Silloin molemmilla oli unelmana oma tupa ja perunamaa. (Ja minulla tietty se hevostalli jne...).

Ensimmäisen yhteisen kotimme ostimme vuonna 2001 Liljendalista Itä-Uudeltamaalta. Siellä oli se oma tupa ja hevosille talli. Sinne hevosia alkoikin tulemaan. Samoin lapsia. Tupa jäi pieneksi, samoin talli. Eikun uutta ettimään.

Jouluna 2003 muutimme mieheni vanhempien yläkertaan 3 lapsen kanssa. Tarkoitus oli rakentaa heidän naapuriin kastelli-talo. Tonttikauppa oli allekirjoituksia vailla. Talokauppa kastellin kanssa jo tehty. 3 viikon asumisen jälkeen aloimme etsimään valmista taloa. Asuminen sukulaisten nurkissa oli rankempaa, kuin osasimme kuvitella. Kaupat peruttiin ja oikotie.fi tuli tutuksi.

2004 löydettiin unelmatalo. 250m2 hirsitalo kolmessa kerroksessa ja tonttia vajaa 2ha. Ympärillä peltoa ja metsää. Ihana paikka. Ostettiin se.

Kuukauden asumisen jälkeen unelmatalo osoittautui olevan house from hell !! Meillä oli 250m2 täysin lahoa ja homeista omaa taloa.

Nyt 3-vuotta myöhemmin muistellaan sitä hemmetinmoista sairastelua,  piinaa, henkistä romahtamista, taloudellista romahtamista, oikeudenkäyntejä, tappeluja, itkua... Ei, siihen ei lähdetä enää. Talo korjattiin, mutta se viha mitä sitä paikkaa kohtaan tunsi, ei korjattu. Talo myytiin ja me muutettiin rivariin miettii jatkoa.

Nyt ollaan tämä talvi (-06/-07) tässä asuttu ja kaiken maailman ylihinnoiteltuja homemörskiä ollaan pyöritty ihmettelemässä. Meinas jo alkaa hermo menemään. Piti löytää talo, joka ei ole mätä. Jonne mahtuu 6 henkinen perhe. Joka ei ole liian kallis (kaikki talot joissa oli yli 5 makuuhuonetta, maksoi vähintään 300,000eur). Ja joka on hyvällä paikalla. Avasin keltaisenpörssin ja se oli menoa...