Tää meidän tekeminen alkaa olemaan jo aika tragikoomista...

Asennettiin pikkuvessaan vihdoinkin kaapistot, joita tässä 3 vuotta olen etsinyt ja suunnitellut. Kerran prismassa shoppaillessani huomasin suht edulliset kaapit jotka oli jopa suht hyvänlaatuiset. Ei mitään täyspuuta, muttei läpyskävaneriakaan. Otan jossain vaiheessa kuvia siitä, mutta löytyvät prisman nettisivuilta osastosta kylpyhuonekalusteet. Silvia, valkoinen ruutuovi. Ostin allaskaapin, alasivukaapin sekä korkean kaapin. Näiden mitat oli just kuin tehty tuohon vessaan. Tai niinhän me luultiin... Kun saatiin palikat kasaan oli jokaiseen kaappiin tullut ½ centtiä lisää eli liikaa. Mies manasi ja uhkasi, että yksi kaappi jää pois. Minähän en tämmöistä vaihtoehtoa voinut hyväksyä. Hetken mietittiin ja neronleimaus tuli patterista. Se samperin ärsyttävä pikkupatteri irrotettiin seinätuistaan ja painettiin seinää vasten enemmän ja äkkiä kaappi eteen. Se oli siinä, kaapit mahtui! :o)

Nämä nykykaapithan on seinään ruuvattavia, joissa ei ole jalkoja. Me haluttiin jalat, jottei lapset roiku niitä rikki. Vanhoja kaapinjalkoja meillä olikin omasta takaa. Mies porasi kaapin pohjiin paikat jaloille ja onnistui poraamaan pohjan läpi suoraan käteensä! Noh vahinkoja sattuu.

Siinä se sitten vertavuotavana laitteli kaappeja, kunnes kaikki oli valmiina. Huomattiinkin, että isokaappi oli väärin päin... Eikun kääntämään. Siinä sitten mies onnistui kolauttamaan silmäkulmansa johonkin oveen tai johki, eiku verta lisää... Tässä vaiheessa mä repesin ihan totaalisesti, että ei voi olla näin vaikeeta kasata joku kaappi. Verta oli kaapeissa ja isännän silmäkulma vuoti. Mä nauroin ihan kipeenä. Mies parka. Tais vähän loukkaantua, kun sanoin, että onneks ei rakennettu koko taloa ite alusta asti :D

 Toissa iltana alettiin puhaltamaan villaa tallin vintille ja lisättiin taloonkin painuneiden tilalle uutta. Tämä nyt sujui ilman verenvuodatusta tälläkin kertaa, mutta miehen puhelimen mä rikoin... Olin ottanut sen ulos, kun muksut huusi, että iskän puhelin soi koko ajan. Siinä töitten edistyessä saatiin kiva pieni vesisade niskaamme. Minä vedin puhalluskoneen talliin sateensuojaan ja laittelin siellä villoja. Vettä tuli kaatamalla. Onneks olin ottanut villasäkit talliin jo aikaisemmin. Ne oli paperisäkkejä, joten tuho olisi ollut melkoinen. En vaan muistanut koskaan sitä hemmetin puhelinta joka jäi peräkärryn lokasuojan päälle...

No toimi se jälkeenpäin. Siitä ei vaan kuullut puhetta. Mä yritin puolustella, että sehän on miehen unelmapuhelin. Kun se soittaa mulle, niin mä kuulen kaiken, mutta se ei kuule mua. Ei kelvannut. Kävin ostamassa uuden puhelimen. Vesitiiviin...